2022

Elävät metsämme

Johdanto

Ihminen ja eläimet ovat jo tuhansia vuosia eläneet ja liikkuneet yhdessä Pohjolan järvien ja jokien rannoilla, metsissä ja tuntureilla. Teollistumisen ja ihmiskunnan väestönkasvun myötä eläimet ja kasvit ovat joutuneet parhaansa mukaan sopeutumaan ihmisen yhä laajenevaan vaikutusvaltaan luonnossa. Jotkut lajit ovat kyenneet sopeutumaan ihmisen toimintaan paremmin, toiset huonommin. Kokonaisuutena metsiemme lajiston monimuotoisuus hupenee. Onneksi ihmiset ovat myös vihdoin havahtumassa huomaamaan elävien metsien tärkeyden, paitsi eläimille ja kasveille, myös ihmisille itselleen.

Roseiran vuoden 2022 enredo kertoo kuvitteellisen pöllön tarinan. Tarinan lomassa kerrotaan faktaa metsiemme tilasta ja metsän lajiston elämästä. Roseiran kulkuetarina voidaan lukea myös sellaisenaan jättämällä faktalaatikot väliin.

Comissão de Frente – etujoukko: Viirupöllö ja männyt
Kuva: Mika Sipura

Enredo

Huhuu...

Kuoriuduin tämän ison hongan latvustossa, hylätyssä haukanpesässä, yli 20 vuotta sitten. Pesueestamme kasvoi aika vaikuttavia viirupöllöjä! Olemme asuttaneet tätä samaa metsää siitä lähtien.

Viirupöllö on pohjoisen havumetsävyöhykkeen laji, jonka levinneisyysalue ulottuu Norjasta Japaniin. Tärkein pesimisalueen pohjoisrajaa määräävistä tekijöistä on ravinnon saatavuus talvella.

Viirupöllön pesäpaikka on perinteisesti ollut savupiippukelo ikikuusikon ja risuisen rämeen rajamaastossa. Kelopuiden ja pökkelöiden puuttuessa viirupöllö voi pesiä myös vanhassa haukanpesässä. Pesimisaikaisesta ravinnosta suurin osa on pikkunisäkkäitä, ja pesinnän aloittaminen sekä pesuekoko määräytyvät saatavilla olevan pikkunisäkäsravinnon mukaan. Viirupöllö on paikkalintu eikä vaella myyrien katovuosinakaan, vaan luopuu tällöin pesinnästä kokonaan. Viirupöllö on sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi.

Pörheänä poikasena raotin silmiäni kirkkaan aamuauringon häikäistessä ja valaistessa metsää puiden raoista. Ilma oli keväisen kirpeä, ja metsä tulvi muiden lintujen laulusta. Aurinko lämmitti aamukastetta, joka pyörivinä kiehkuroina höyrystyi kevään raikkaaseen ilmaan. Kastepisarat kimmelsivät lehtien päällä, ja edellisvuotiset hämähäkinseitit olivat kuin puihin punottuja helminauhoja. Linnut hyppelivät puista toisiin, ja rohkeimmat hyönteiset levittelevät siipiään lämmitellen kevään ensimmäisissä auringonsäteissä. Kostea, muheva sammalpeite hämärässä metsänpohjassa näytti pehmoiselta, ja harmaanvihreä jäkälä koristeli kallioiden pintaa aivan kuin se olisi ollut osa sitä. Naavat roikkuivat puiden oksilla, niin kuin vanhat kuuset olisivat saaneet karvapeitteen ylleen.

Aluskasvillisuus on metsän alin kasvillisuuskerros, johon kuuluvat varvut, ruohot, sammalet ja jäkälät. Aluskasvillisuudessa menestyvät kosteutta vaativat elämänmuodot, kuten sammalet, saniaiset ja sienet.

Karike on ekosysteemin kuollutta eloperäistä ainesta. Se muodostuu runkopuusta, oksista, risuista, neulasista, lehdistä, kävyistä ja muista kasvinosista sekä eläimistä ja niiden ulosteista ja muista eritteistä. Karike on tärkeä osa ekosysteemin toimintaa. Se tarjoaa elinympäristön monille sienille, mikrobeille ja maaperäeläimille. Lahottajasienet pilkkovat karikkeen vähitellen humukseksi, joka yhdessä kivennäismaan kanssa pitää yllä ekosysteemin ravinnekiertoa.

Karikkeen hajoaminen on merkittävä toiminto maapallon hiilikierrossa. Orgaanisen aineen hajotessa maaperästä vapautuu ilmakehään vuosittain noin 60 miljardia tonnia hiiltä, ja suurin osa näistä päästöistä on peräisin karikkeen hajoamisesta. (Pro Terra n:o 41/2009)

Läheisen metsälammen reunalla valkohäntäkaurisnaaras oli juomassa viileää vettä edellisen vuoden vasojen kanssa. Naaras kuulosteli arasti ympäristöä suurilla korvillaan ja nuorimmat kauriit kirmasivat keskenään. Kevät tuntui herättävän kauriit eloon, kun ne hyppivät kivien ja kantojen yli.

Valkohäntäkauris ei kuulu alkuperäiseen lajistoomme, vaan kanta on lähtöisin amerikansuomalaisten siirtolaisten lahjasta Suomen Metsästäjäliitolle vuonna 1934. Valkohäntäkauris on kotoisin Amerikasta, jossa sen levinneisyysalue ulottuu eteläisestä Kanadasta USA:n ja Meksikon kautta pohjoiseen Etelä-Amerikkaan, Boliviaan ja Brasilian koillisosaan asti.

Kauriiden leikki loppui kuitenkin lyhyeen, sillä lähistöltä alkoi kuulua outoja ääniä. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin ihmisen. Tunsin jonkun kiipeävän puunrunkoa ylöspäin. Äkkiä pesämme ylle kohosi iso hahmo, joka nappasi minut käsiinsä. Se oli ihminen. Rimpuilin ja yritin levitellä siipiäni, mutta mikään ei auttanut. Tunkeilija oli määrätietoinen. Kuulin emomme hyökkäilevän ihmisen kimppuun sen puolustaessa meitä raivokkaasti. Lopulta tunkeilja laskeutui alas.

Toiseen jalkaani oli ihmisen käynnin jäljiltä ilmestynyt renkaita. Vielä tänäkin päivänä nuo rinkulat killuvat jalassani, enkä ole keksinyt niille järjellistä selitystä. Olen oppinut, että ihmiset ovat osa tätä metsää. En
pelkää heitä, mutta välttelen parhaani mukaan.

Rengastus on yksi keino selvittää lintulajien kantojen kestävyyttä, niiden liikkeitä ja tottumuksia. Joskus on epäilty, että rengastamisesta voisi olla linnuille haittaa. Se aiheuttaa lyhytkestoisen stressin, ja renkaasta tai paikantimesta voi olla joissain tapauksissa haittaa linnulle, jos se jää esimerkiksi kiinni johonkin. Lintuja on rengastettu Suomessa jopa kaksisataa vuotta. Kokemuksen perusteella on todettu,
että rengastuksesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Rengastus auttaa suojelemaan uhanalaisia ja harvinaisia lintuja. Myös ilmastonmuutoksen vaikutusta lintujen elinympäristöihin pystytään arvioimaan sen avulla.

Metsässä elämä kulkee vuodenaikojen sykleissä. Talvien hyiset tuulet ja neulanterävinä pistävät lumikiteet, kevään valo ja riemu. Alkukesän hallayöt ja helteisen kesän tuoksut, syksyjen hiljaiset ja hämärät illat toistuvat metsässä aina vaan uudestaan loputtomana kehänä. Ihmisetkin ovat oppineet sen. Kun kevät saapuu ja metsä herää talviuniltaan, myös ihmiset aktivoituvat piiloistaan ja alkavat kulkemaan metsissä. Kesällä ja syksyllä ne keräävät metsästä erilaisia asioita. Ainakin marjoista ja sienistä ne
tykkäävät. Ihmiset tulevat tänne isojen ämpäreiden ja korien kanssa, ja keräävät ne täyteen mustikoita, puolukoita, villivadelmia, karpaloita ja herkkutatteja. Onneksi marjoja on niin paljon, että metsänelävillekin riittää.

Välillä ihmiset tulevat isojen, pauhaavien koneiden kanssa, ja katkovat isoimpia puita. Laitteet möyrivät metsässä jättäen matalimman kasvillisuuden alleen. Heidän jäljiltään metsään jää valtavia tyhjiä aukkoja. Monta hyvää pesäpuuta on lähtenyt heidän matkaansa. Sen jälkeen, kun puut on viety pois, nämä samat ihmiset tulevat takaisin, ja istuttavat pieniä puun taimia tilalle. Mitähän järkeä siinä on? Onhan ne pikkutaimet tuossa toki pikkuhiljaa kasvaneet ja vahvistuneet. Ehkä minun jälkeläiseni pääsevät pesimään niihin jonain päivänä.

Metsäteollisuus ja sen tuotteet ovat Suomelle tärkeä työllistäjä ja pohjolassa menestymisen ehto. Metsien hakkuumäärät ovat olleet kasvussa jo vuosikymmeniä, mikä on osoittautunut monimuotoisuuden kannalta haitalliseksi. Tietoisuus ja keskustelu hakkuiden vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina. Uuden sukupolven metsänhoito on alkanut ottaa paremmin huomioon talousmetsien monimuotoisuuden ja kestävän käytön. Monet metsänomistajat jättävät osan metsästä suojeltavaksi alueeksi, joka saa kasvaa luonnonmukaisesti. Kolopesijöille jätetään pökkelöitä, pienvesistöt suojellaan suojakaistoilla sekä jätetään tiheikköjä ja suojapuita.

Sertifioinnit ohjaavat hakkuiden toteutumista ja metsänomistaja on velvoitettu edesauttamaan metsän uudistumista hakkuiden jälkeen. Usein kaadettujen puiden tilalle istutetaan uusi taimikko.

Pahin tragedia tässä metsässä oli länsilaidan metsäpalo joitain vuosia sitten. Sinä kuivan kesän iltana heräsin rätinään ja muiden eläinten vauhkoon juoksuun. Pian metsässä levisi sankka ja kitkerä savu. Hirvet ryntäsivät läpi metsän kauhuissaan. Ryskeen kuullessaan myös lähistöllä asuvat mäyrät juoksivat pakoon. Liekit nielivät metsää ahnaasti, ja silloin luulin, että en palaa enää koskaan omaan metsääni. Kauempaa katselin kuinka vanhat kelopuut liekehtivät tummaa taivasta vasten. Ihmisten avustuksella palo kuitenkin lopulta sammui. Silloin ymmärsin, että metsät taitavat olla lopulta aika tärkeitä heillekin.

Palon jälkeen kaikkialla oli mustaa ja lohdutonta. Kelohongan hiiltynyt runko törrötti tuhkassa. Ilma seisoi kitkeränä. Kaikki hyvät pesintäpaikat olivat menneet, ja ruokaa ei ollut. Vaikuttaa siltä, että ilmasto Pohjolassa on muuttumassa, ja se johtaa yhä useammin toistuviin ja yhä tuhoisempiin metsäpaloihin. Myrskyt ja hellejaksot seuraavat toisiaan. Puita kaatuu myrskyissä isoiksi kasoiksi toistensa lomaan. Rankkasateet koettelevat metsänpohjaa harva se viikko. Vettä sataa kerralla yhtä paljon kuin ennen kuukaudessa. Puut kaatuvat herkemmin maaperän vetistyessä, ja tuholaishyönteisten määrä on lisääntynyt. Ne käyvät vanhojen kuusien kimppuun hanakasti. Kaarnat irtoavat ja ropisevat, kun puut kärsivät tuholaisten herkuttelusta. Toivon, että kaunis kotimme voisi säästyä myös omille jälkipolvilleni hyvänä elinpaikkana.

Ilmastonmuutoksen kiihtyminen aiheutuu ihmisen toimista, jotka tuottavat ilmakehään liikaa kaasuja, estäen ylimääräisen lämmön siirtymisen avaruuteen. Sillä on merkittävä vaikutus metsien eliöstöön ja ominaiseen lajistoon. Kuusi on Suomen metsien valtapuu. Ilmastonmuutoksen myötä kuusien elinolosuhteet muuttuvat epäsuotuisasti, ja niiden määrä tulee vähenemään murto-osaan. Se vaikuttaa monen lintu- ja eliölajin selviytymiseen metsissämme. Lajien sopeutuminen ei tapahdu yhtä nopeasti kuin mitä ilmastonmuutos etenee. Monet tutut lajit joutuvat väistymään pohjoisemmaksi, ja uudet tulokaslajit valtaavat elintilaa. Haittakasvit peittävät perinteiset kasvit alleen. Roudan vähentyessä metsätuhot lisääntyvät, kun puut kaatuvat helposti talvimyrskyissä. Rajujen myrskyjen määrä tulee myös lisääntymään, ja kesän kuumuus aiheuttaa laajempia metsäpaloja kuin aikaisemmin. Tuhohyönteiset ovat lisääntyvä uhka puille. Niiden määrän kasvu näkyy jo kuusimetsien laajoissa tuhoissa. Alueilla, joissa tuhohyönteiset ovat levinneet, joudutaan tekemään laajoja avohakkuita. (WWF 2022.)

Kerron vielä, miten kaunis tämä metsä on nyt! Metsäpalon jälkeen luonto tervehtyi, ja se on saanut runsaasti ravinteita ja uutta elämää. Kasvit ovat lähteneet uuteen kasvuun. Metsänpohjassa nuoret saniaiset nostavat varovasti päätään. Pienet myyrät piilottelevat ja kipittävät suojassa niiden alla. Kovakuoriaiset ryömivät hiiltyneiden puiden rungoilla kimmeltäen auringonsäteissä sinisinä ja vihreinä. Metsä näyttää saaneen uutta kasvuvoimaa palamisesta! Ihmisiäkin on taas näkynyt enemmän. Nykyään ne tykkäävät yöpyä metsässä. Ne asettelevat riippuvat pesänsä puiden väliin, ovat ihan hiljaa, hengittävät syvään ja katselevat tähtiä metsän yläpuolella. Tuntuu, että nekin nauttivat tästä kauneudesta ja raikkaasta ilmasta. Kyllä me kaikki tänne mahdutaan, kunhan vain muistamme arvostaa toisiamme, ja antaa toisillemme tilaa. Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät huhuilun kieltä paremmin, että voisin jakaa heille kertomuksia metsästä ja luonnosta. Silloin hekin ymmärtäisivät kuinka rakkaita ja tärkeitä paikkoja metsät ovat meille ja myös heille itselleen.

Jo yli puolet lapsista Suomessa ja Ruotsissa on huolissaan ilmastonmuutoksesta (Vattenfall 2018). Saman tutkimuksen mukaan lapset myös uskovat voivansa vaikuttaa ilmastonmuutokseen.

Ilmastotyö on työtä myös monimuotoisemman metsäluonnon puolesta. Aiempien vuosikymmenien luonnon monimuotoisuutta tuhoava elämäntapamme on väistämättä tulossa käännekohtaansa; maapallon luonnonvarojen ylikäyttö on kestämätön kehityssuunta. Onneksi muutos parempaan on vähitellen tapahtumassa. 77% ihmisistä haluaa tietää miten elää kestävällä tavalla (Southern Cross University 2019).

Myös muodissa oleva vaeltaminen ja metsämatkailu avartavat ihmisten käsitystä luonnosta, ja saa meidät huomaamaan, miten tärkeitä ja suojelun arvoisia kohteita metsämme ovat. Uusi tutkimustieto ja kokemus muuttavat metsien käyttöä kestävämpään suuntaan. Avohakkuu ei ole enää merkittävin puunkorjausmenetelmä, vaan kevyempien menetelmien käyttö on yleistymässä. Metsäteollisuudesta ei voida kuitenkaan täysin luopua tulevaisuudessakaan, joten metsää säästäviin menetelmiin pitää kiinnittää enemmän huomiota.

Kun ihminen oppii elämään asuttamallaan planeetalla, nähdään myös pohjoisessa luonnossa konkreettisia muutoksia kohti eläviä metsiä.

Lasten ala ja vanhempi-lapsiala ja alan esitanssija: Valkohäntäkauriit
Kuva: Mika Sipura

Kulkueselvitys

1. Comissão de Frente – etujoukko: Viirupöllö ja männyt

Tarinamme sankari heräilee vanhassa haukanpesässä korkealla mäntypuun latvustossa. Metsä on laaja ja ihmeellinen ja täynnä elämää, viirupöllön huhuilu kantaa kauas.

2. Destaque: Aamukaste

Aamukasteen timantit kimmeltävät, välkkyvät aamuauringon säteissä hentoina helminauhoina aluskasvustossa.

3. Ääniauto 1

4. Pikkuala: Hyönteiset

Hyönteiset lämmittelevät yön jäljiltä kohmeisia siipiään. Kohta ne ovat valmiita taas uuteen päivään ja uusiin seikkailuihin kotimetsässään.

5. Porta-Bandeira ja Mestre-Sala – lipunkantajapari

Eivät kuvita kulkuetta.

6. Lasten alan ja vanhempi-lapsialan esitanssija: Valkohäntäkauris

7. Lasten ala ja vanhempi-lapsiala: Valkohäntäkauriit

Nuoret kauriit telmivät keskenään tumman suolammen rannalla. Vanhemmat ovat valppaina vaarojen varalta. Kevät on suloista aikaa kylmän talven jälkeen.

8. Destaque: Halla

Vaikka kevät on jo pitkällä, hallayö vaanii. Sen kylmät lonkeromaiset harsot kurottavat hentojen kasvustojen versoihin aamuyön tunteina.

9. Ala das passistas – soolotanssijat

Eivät kuvita kulkuetta.

10. Ala da bateria – rumpuryhmä

Eivät kuvita kulkuetta.

11. Ääniauto 2

12. Melodia

Ei kuvita kulkuetta.

13. Destaquepari: Linnut

Linnut pyrähtelevät ja kisailevat oksistossa ja taivaankannen sinessä.

14. Nuorten ala: Marjasato

Marjasato kypsyy loppukesän lämpimässä. Varvut ja pensaat notkuvat toinen toistaan herkullisempia vitamiinipommeja.

15. Destaque: Avohakkuu

Marjasato kypsyy loppukesän lämpimässä. Varvut ja pensaat notkuvat toinen toistaan herkullisempia vitamiinipommeja.

16. Aikuisten ala: Metsäpalo

Varokaa! Riehuva tuli on irti! Paniikki valtaa metsän asukit ja kaikki lähtevät pakosalle.

17. Destaque: Hiiltynyt kelohonka

Palon jälkeen metsä on lohduton ja musta. Savukiehkuroita, kitkerää ilmaa, mutta samalla jo alku uudelle elämälle

18. Destaquepari: Mäyrät

Mäyrät ovat muun metsänväen kanssa joutuneet lähtemään pakoon metsäpaloa. Ne säntäilevät ympäriinsä.

19. Ala das Baianas – baianaryhmä: Saniaiset

Saniaiset kurottavat ensimmäisten joukossa metsäpalon jälkeisestä muhevasta maasta. Pian jo metsä vihertää jälleen!

20. Velha Guardan esitanssija: Roseiran ruusu

Ei kuvita kulkuetta.

21. Velha Guarda: Roseira on ikuinen

Ei kuvita kulkuetta.

Destaque: Halla
Kuva: Mika Sipura

Samba de enredo

Säv. ja sov. Samuli Häyrynen, Tanja Portaankorva, Liisa Lampinen,
san. Outi Savijärvi, Hannu Niemi
Puxadora: Tanja Portaankorva

Elävät metsämme

Aurinko saa kasteen timantteina loistamaan.
Ison hongan latvustossa pöllön poikanen heräilee.
Suolammen rantaan kauriit innostuvat leikkimään.
Metsän siimeksessä kevät hallan karkoittaa.

Huhuu, huhuu, huhuu
metsässä kaikuu
vaipuu päivä mailleen, taas.
Huhuu, huhuu, huhuu
metsässä kaikuu
saapuu päivä uusi, taas.

Liekkimeri valtaa maat
raivoaa
on ainoa toivo paeta nyt vaan.
On nyt mentävä, on nyt juostava
on etsittävä paikka, jossa turvan saa.
Palon jälkeen on metsä uus alkaa luonto taas kukoistamaan.
Saniaiset kasvaa, tuoksuu metsä – maa.
Vanha metsä vielä uuden elämän saa.

On metsä rauhanmaa, saa mielen laulaan
tule mukaan iloitsemaan kanssa Roseiran juhlimaan!
On metsä rauhanmaa, saa mielen laulaan
tule mukaan iloitsemaan kanssa Roseiran juhlimaan!

Aikuisten ala: Metsäpalo
Kuva: Mika Sipura

União da Roseira

Sambakoulu União da Roseira, Tampere

Elävät metsämme

2022

Elävät metsämme

Johdanto

Enredo

Huhuu...

Kulkueselvitys

Samba de enredo

Elävät metsämme