2024

Farkku – vaatteet on mun aatteet

Johdanto

Farkku kaikissa sen sinisissä sävyissä on jo vuosisatojen ajan tarjonnut univormun useille aatteensa puolesta taisteleville. Milloin hipit ovat vaatineet “rokkia, rauhaa ja rakkautta” jamekset jalassaan, milloin ghetosta on kuulunut “hip hop never stop” tai rap-lyriikat ovat löytyneet ylisuurien farkkujen taskusta.

Farkut ovat olleet symboli useille kansanryhmille ja heidän aatteilleen. Aatteille, joiden edestä vieläkin taistellaan: rauha, tasa-arvo, yksilön vapaus, oikeus vaikuttaa ja tulla nähdyksi ja kuulluksi. Farkut tarjoavat vaatteena jotain kaikille ja niiden kautta jokainen voi kertoa omaa tarinaansa, olla oma persoonansa ja ilmaista itseään. 

Haluamme tämän vuoden enredollamme kertoa meille kaikille kuuluvan farkun värikkään tarinan. Emme kerro niinkään farkusta materiaalina tai siitä, miten farkuista on muodostunut juuri sellaiset, kun ne nykypäivänä niitteineen, vyölenkkeineen ja taskuineen ovat – se on tarina erikseen. Sen sijaan kulkueessamme kerromme siitä, miten farkut ovat kulkeneet ihmisten matkassa ja raivanneet tiensä työvaatteista koko kansan asusteeksi kantaen mukaan ihmiskuntaa ja historiaa muokanneita aatteita.

Farkku on aina muodissa. Tämän päivän trendeissä farkkukangas näkyy muun muassa erilaisina asusteina niin arjessa kuin juhlassakin. Farkku sopii edelleen kaikille; niille jotka haluavat seurata muotia, niille jotka haluavat pukeutua tuttuun ja turvalliseen ja niille, jotka haluavat vaatetuksellaan tuoda esiin omaa aatettaan. Keväällä 2024 farkku on näyttävästi esillä myös Suomen euroviisuedustajan rohkeassa farkkushortsiasussa, joka artistin omien sanojen mukaan tekee ujosta nörtistä supersankarin. Jälleen kerran farkku antaa vapauden olla oma itsensä ilman sääntöjä. No Rules!

Comissão de Frente – etujoukko: Yksilön identiteetti, vaate on mun aate!
Kuva: Mika Sipura

Enredo

V(aatteen) alku

Vaatteet ovat ihmisille yksi itseilmaisun väline. Niillä voi kuvastaa omaa persoonaa, ottaa kantaa asioihin ja tuoda näkyväksi itselle tärkeitä aatteita ja arvomaailmaa. Vaatteet toimivat johtolankana ihmisen identiteettiin ja ajatusmaailmaan. Toisaalta, vaatteet helposti myös leimaavat käyttäjäänsä – näin on myös farkkujen osalta, niin nykypäivänä kuin historiassa.

Vahvan denimkankaan alkuperää on jäljitetty historiassa moniin eri alkulähteisiin, kuten Intiaan, Italiaan ja Ranskaan. Maailmaa kuitenkin kaikkein tehokkaimmin lähtivät valloittamaan amerikkalaiset blue jeans -malliset farkut, jotka ovat alunperin Afrikasta Amerikkaan tuotujen orjuutettujen puuvillaisia työvaatteita. Orjuutetut työskentelivät puuvillapelloilla, joilta puuvilla laivattiin pohjoisempaan Amerikkaan kudottavaksi kovaakin käyttöä kestäviksi farkuiksi. Sieltä ne palasivat etelään orjuutettujen työasuksi. Farkut miellettiinkin aluksi vahvasti tummaihoisten

orjuutettujen vaatteiksi. 1800-luvun puolella denimistä tuli kestävyytensä vuoksi laajasti käytetty materiaali myös mm. maatalous- ja kaivostyöläisten työvaatteissa. Monien farkkuvalmistajien tuottamat farkkuhaalarit yleistyivät työvaatteina. 

Farkkujen  tummansininen väri juontaa sekin juurensa afrikkalaiseen kulttuuriin ja fyysisen työn vaatimuksiin. Työvaatteista haluttiin nimenomaan sinisiä, koska lika ei erottunut sinisestä vaatteesta helposti. Farkkujen värjäämisessä käytettiin pensasmaisen indigokasvin lehtiä. Indigovärjäykselle löytyy maailman historiassa monia alkuperiä, mutta amerikkalaisten farkkujen syntysijoille värjäystekniikka rantautui orjuutettujen mukana, jotka taisivat indigon viljelyn. Afrikassa värjäykseen uskottiin liittyvän erilaisia spirituaalisia eli hengellisiä merkityksiä ja sitä luonnehdittiin jopa taianomaiseksi prosessin haastavuuden vuoksi. Indigovärjättyjen vaatteiden uskottiin sisältävän ihmisen sielun ja vaatteet olivat kuin ihmisen toinen iho.  Taikuuden tuntua lisäsi se, että indogolla värjätty kangas on ensin vihreää, mutta joutuessaan kosketuksiin hapen kanssa, saa kangas farkuille tyypillisen sinisen värin. 

1870-luvulla farkut alkoivat pikkuhiljaa muuttua orjuutettujen työvaatteista kaiken kansan vaatteiksi, kun Levi’s Strauss ja Jacob David aloittivat yhteistyön kehittämällä työhousuista omaleimaiset, nykyaikaiset farkut. Farkkuihin liitetyt mielikuvat alkoivat muuttua, ja tällä aikakaudella farkut symboloivatkin luokkarakenteiden muutosta. 

Kaksilahkeisuus kaikille

1930-luvulle tultaessa farkut alkoivat muovautua käytännöllisistä työvaatteista muotisuuntaukseksi ja koko kansan asusteeksi. Farkut olivat kovassa huudossa osana cowboy-kulttuuria Amerikassa, jossa blue jeans -farkut kasvattivat suosiotaan. Samalla suosiotaan kasvattivat myös lomamatkat karjatiloille lännenelokuvien tyylisiin seikkailukokemuksiin. Varakkaat amerikkalaiset saattoivat laittaa hetkeksi syrjään arkiset roolinsa ja heittäytyä lehmitytöiksi ja -pojiksi. Samalla naisille avautui ensimmäinen tilaisuus farmarihousujen käyttämiselle hameiden sijasta. 

Housujen käyttö laajeni eliitin keskuudessa. Naisten farkut ilmestyivät Vogue-lehden kanteen ja sen myötä ensimmäiset naisten farkkumallit tulivat markkinoille. Farkuissa oli vetoketju sivusaumassa, sillä edessä olevaa vetoketjua ei pidetty soveliaana naisille. Housuvallankumouksen aikoihin naiset alkoivat miettimään uudelleen paikkaansa yhteiskunnassa ja ajamaan yhä enemmän rooliaan yhteiskunnan tasavertaisina kaksilahkeisina jäseninä. Vallankumousta voimisti toisen maailmansodan alku, jolloin naiset ottivat omakseen myös monia perinteisesti miesten töiksi ajateltuja vastuita miesten lähtiessä rintamalle. 

Villit ja vapaat

Toinen maailmansota voimisti farkkujen vallankumousta myös maailmanlaajuisesti, sillä Euroopassa olevien amerikkalaisten merivoimien ja merijalkaväen sotilaiden vapaa-ajan asuna toimi Levi’s. He tulivat uudesta maailmasta ja auttoivat vapauttamaan Eurooppaa, minkä vuoksi heitä ylistettiin sankareina. On selvää, että heidän pukeutumisensa inspiroi koko sodanjälkeistä nuorten sukupolvea. Palatessaan sodasta he toivat trendin voimakkaasti myös takaisin Yhdysvaltoihin. Syntyi legendaarisia elokuvia, kuten Nuori kapinallinen ja samalla näyttelijät, kuten James Dean ja Marlon Brando, inspiroivat uutta ja urbaania muotia. Tämän seurauksena kehittyi työväenluokan kapinallisia, jotka käyttivät työvaatteita ja farkkuja, valkoista t-paitaa ja nahkatakkia. 

Toisen maailmansodan jälkeen paikkaansa uudessa yhteiskunnassa etsivät rintamalta palanneiden kovia kokeneiden sotilaiden lisäksi myös uudenlaiseen maailmaan kasvava nuoriso. Heihin tarttuneen kapinakulttuurin myötä syntyivät luonteeltaan villit motoristit ja rokkarit. Nuoriso nykyisenkaltaisenaan alkoi muotoutumaan, sillä yhteiskunnan elintaso nousi, keskiluokka kasvoi, eikä kaikkien nuorten tarvinnut mennä suoraan töihin perhettä elättääkseen. Niin nuoriso, motoristit kuin rokkaritkin ottivat farkut omakseen ja osaksi omaa identiteettiään. Farkut muotoutuivat kuvastamaan ryhmille ominaista kapinahenkeä. Ne näkyivät esiintymislavoilla, elokuvissa ja nuorten huoneiden seinäjulisteissa. Kapinallisuudesta tuli muotia, joka ei tullut muotitaloista, vaan syntyi alakulttuurista. Farkuista tuli peruuttamattomasti “cool”. Joksikin aikaa farkuista tuli jopa niin paheksuttuja, että muotiteollisuuden farkkutuottajien oli suunniteltava uusia mainoskampanjoita farkkujen kunnollisen maineen palauttamiseksi. 

Rauha, rakkaus, vapaus

1960-luvulla nosti päätään jälleen uudenlainen yhteiskunnallinen kapina. Esiin astui nuoriso, joka pukeutui omalaatuisesti ja värikkäästi. Nuoriso, joka vaikutti rauhan, rakkauden ja vapauden puolesta. Suvaitseva rauhanliike, hippiys, oli syntynyt. Siinä missä muotiteollisuus yritti aiemmin palauttaa farkkujen hyveellistä mainetta, hippiliike teki sen lopullisesti. 

Tämä oli jälleen yksi merkittävä käännekohtaa farkkujen kehityksen kannalta, sillä myös hipeille vaatetus oli aktivismin muoto. Farkkuja alettiin muokkaamaan omalaatuisiksi yksilöllisyyden ja itseilmaisun esiin tuomiseksi. Farkkuja koristeltiin esimerkiksi hapsuilla, maaleilla, mallien diy-muokkaamisella ja brodeerauksilla. 

Itseilmaisua ja taidetta

Farkut valtasivat edelleen markkinoita ja vähitellen lähes kaikki valtavirran suositut muusikot ja artistit alkoivat käyttää farkkuja osana taiteilijuuttaan ja itseilmaisuaan, mikä nosti niiden suosiota entisestään. Tämä jatkui 1970-luvun lopulle, jolloin hip hop ja rap-musiikki saivat alkunsa New Yorkin Bronxissa. Designfarkut olivat aiemmin olleet kallis hankinta afrikkalaisamerikkalaisille, mutta musiikin tekemisen myötä myös nämä vaatekappaleet tulivat heille taloudellisesti saavutettaviksi. Hip hop -tähdet ottivat muotifarkut omikseen, nostivat niistä esiin ikonisen väljien farkkujen tyylisuuntauksen. Artistit käyttivät niitä musiikkivideoillaan ja kiertueillaan laajentaen farkkujen suosiota ja käyttöä jälleen yhä uusien ihmisryhmien keskuudessa. Denimistä tuli symboli afrikanamerikkalaisten osallisuudesta yhteiskunnan kaikilla portailla. 

Valitse tyyli, valitse aate

Farkkujen laatu on heikentynyt viime vuosikymmeninä tuotannon kasvettua yhä laajemmaksi. Materiaalien kestävyyden heikentymisen lisäksi niiden valmistusprosessissa on monta vaihetta, jotka vaikuttavat haitallisesti ympäristöön. Puuvillan viljelyyn, keräämiseen, värjäämiseen ja valmistukseen liittyy kaikkien näiden vuosikymmenten, jopa vuosisatojen, jälkeenkin yhä edelleen vakavia ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyviä huolia. Vaikka farkut ovat olleet usean hyvän aatteen ja kulttuurillisen vallankumouksen sanansaattajina, ovat nämä huolet osittain yhä samat kuin 1800-luvulla. 

Nykyään farkkujen innovaation kärkenä niiden suunnittelussa ja tuotannossa ovatkin ennen kaikkea kestävä kehitys ja vastuullisuus, jotka ovat vaateteollisuudessa vallitsevia trendejä. Valmistajat ovat suuren haasteen edessä, sillä yksien farkkujen valmistamiseen voi kulua jopa 10 000 litraa vettä. Kuluttajat vastaavat haasteeseen nykypäivänä usein kierrättämällä, tuunaamalla ja muuten uudelleen hyödyntämällä denimmateriaalia, joka parhaimmillaan kestää usealta käyttäjältä toiselle ja käyttötarkoituksesta toiseen. 

Farkkujen käyttäjinä ihmiset tekevät ja ilmaisevat aatteellisia valintoja joka päivä. Farkut eivät tunne sukupuolta, ikää tai taustaa. Farkut ovat yksi harvoista vaatekappaleista, jotka yhdistävät lähes kaikkia ihmisiä ympäri maailmaa. Ne ovat muistutus yhteiskunnan juurista, niistä ajoista, jolloin ne olivat pelkkiä työhousuja, ja siitä, miten yksi vaatekappale voi muuttaa maailmaa. Farkkujen tarina on tarina yksinkertaisista alkujuurista kukoistavaan maailmanlaajuiseen yhteiskunnalliseen muoti-ilmiöön.

Alkuperätietoisuus ja farkkujen eettinen tausta, valmistusprosessi, kestävyys, muodikkuus, käytännöllisyys, hinta. Oma tyyli ja itseilmaisu. Oman tarinan kertominen. Farkkujen polveilevaan polkuun on nykypäivään tultaessa muotoutunut valtava kirjo erilaisia aatteita ja sanomia, joita välitämme pukeutumisellamme. Farkku sopii edelleen kaikille, ja jokaisella meistä on omat tarinamme, aatteemme ja mieltymyksemme farkkujen takana. Kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen onkin siis edelleen ajankohtaista kysyä: Minkälaista aatetta sinä kannat farmareissasi?

Katudestaque: Farkkujen maailmanvalloitus 2. maailmansodassa
Kuva: Mika Sipura

Kulkueselvitys

1. Comissão de Frente – etujoukko: Yksilön identiteetti, vaate on mun aate!

Farkut ovat olleet symboli useille kansanryhmille ja heidän aatteilleen. Aatteille, joiden edestä vieläkin taistellaan: rauha, tasa-arvo, yksilön vapaus, oikeus vaikuttaa ja tulla nähdyksi ja kuulluksi. Farkut tarjoavat vaatteena jotain kaikille ja niiden kautta jokainen voi kertoa omaa tarinaansa, olla oma persoonansa ja ilmaista itseään. Roseiran comissãon koreografia on kahden samba de enredon kierron mittainen. 

2. Porta-Bandeira ja Mestre-Sala – lipunkantajapari: Farkku kuuluu kaikille

Farkku sopii kaikille; niille jotka haluavat seurata muotia, niille jotka haluavat pukeutua tuttuun ja turvalliseen ja niille, jotka haluavat vaatetuksellaan tuoda esiin omaa aatettaan.

3. Abre ala: Kasvien voima, luonnon antimista vuosisatoja kestävä vaate

Farkut olivat alunperin Afrikasta Amerikkaan tuotujen orjuutettujen puuvillatyöläisten työvaatteita. Orjuutetut työskentelivät puuvillapelloilla, joilta puuvilla laivattiin pohjoisempaan Amerikkaan kudottavaksi kovaakin käyttöä kestäviksi farkuiksi. Farkkujen värjäämisessä käytettiin pensasmaisen indigokasvin lehtiä.

Katu-/vaunudestaque: Puuvillatyöläinen
Destaquet: Puuvillat
Päädestaque: Indigokasvi
Destaquet: Indigokasvit

4. I ala: Mekosta housuihin, naisen aseman nousu 

1930-luvulle tultaessa farkut olivat kovassa huudossa osana cowboy-kulttuuria Amerikassa, jossa blue jeans -farkut kasvattivat suosiotaan. Samalla suosiotaan kasvattivat myös lomamatkat karjatiloille lännenelokuvien tyylisiin seikkailukokemuksiin. Varakkaat amerikkalaiset saattoivat laittaa hetkeksi syrjään arkiset roolinsa ja heittäytyä lehmitytöiksi ja -pojiksi. Samalla naisille avautui ensimmäinen tilaisuus farmarihousujen käyttämiselle hameiden sijasta. 

5. Katudestaque: Farkkujen maailmanvalloitus 2. maailmansodassa

Toinen maailmansota voimisti farkkujen vallankumousta maailmanlaajuisesti, sillä Euroopassa olevien amerikkalaisten merivoimien sotilaiden ja merijalkaväen vapaa-ajan asuna toimi Levi’s. He tulivat uudesta maailmasta ja auttoivat vapauttamaan Eurooppaa, minkä vuoksi heitä ylistettiin sankareina. Heidän pukeutumisensa inspiroi koko sodanjälkeistä nuorten sukupolvea. Palatessaan sodasta he toivat trendin voimakkaasti myös takaisin Yhdysvaltoihin. Tanssija toipuu edelleen tapaturmasta ja jalkaoperaatiosta, mikä vaikuttaa hänen tanssiinsa ja liikkumiseensa.

6. Ala das Passistas – soolotanssijat: Naisten farkkuvallankumous

Housuvallankumouksen aikaan naiset alkoivat miettiä uudelleen paikkaansa yhteiskunnassa ja ajamaan yhä enemmän rooliaan yhteiskunnan tasavertaisina kaksilahkeisina jäseninä. Naisten farkut ilmestyivät myös Vogue-lehden kanteen ja niistä tuli jokaisen naisen näyttävä, persoonallinen asustus. Nykypäivänä farkut eivät tunne ikää, sukupuolta tai taustaa. Farkku on tehnyt vallankumouksen myös sambistojen keskuudessa ja siitä on muodostunut yksi passistojenkin vakioasusteista niin Suomessa kuin Brasiliassakin.

7. Ala da Bateria – rumpuryhmä: Paheksuttu farkku

Legendaariset elokuvat kuten Nuori kapinallinen ja samalla näyttelijät, kuten James Dean ja Marlon Brando, inspiroivat uutta ja urbaania muotia. Tämän seurauksena kehittyi työväenluokan kapinallisia, jotka käyttivät työvaatteita ja farkkuja, valkoista t-paitaa ja nahkatakkia. Niin nuoriso, motoristit kuin rokkaritkin ottivat farkut omakseen ja osaksi omaa identiteettiään. Farkut muotoutuivat kuvastamaan ryhmille ominaista kapinahenkeä. Farkuista tuli peruuttamattomasti “cool”. 

8. Melodia: ei kuvita kulkuetta

9. Katudestaque: Hyveellinen farkku

Joksikin aikaa farkuista tuli jopa niin paheksuttuja, että farkkuyhtiöt loivat jopa erillisen denimineuvoston, jonka tavoitteena oli palauttaa farkkujen kunnollinen maine.  He halusivat korostaa sitä, kuinka farkut sopivat myös kunnollisille ja hyveellisille nuorille, mm. siistiksi asusteeksi opiskelijoille.

10. Ala das Baianas – baianaryhmä:  Rock, rauha ja rakkaus

1960-luvulla nosti päätään jälleen uudenlainen yhteiskunnallinen aate. Esiin astui nuoriso, joka vaikutti rauhan, rakkauden ja vapauden puolesta. Suvaitseva rauhanliike, hippiys, oli syntynyt. Siinä missä muotiteollisuus yritti aiemmin palauttaa farkkujen hyveellistä mainetta, hippiliike teki sen lopullisesti. Tänä vuonna olemme saaneet baiana-porukkaan useamman (5hlö) ensikertalaisen konkareiden joukkoon. Konkareista kahdella on huimausherkkyyttä, mikä vaikuttaa baiana-pyörimisen määrään ja vauhtiin. 

11. Ala das Crianças – lapsiryhmä: Itseilmaisu

Vähitellen lähes kaikki valtavirran suositut muusikot ja artistit alkoivat käyttämään farkkuja osana taiteilijuuttaan ja itseilmaisuaan, mikä nosti niiden suosiota entisestään. Tämä jatkui 1970-luvun lopulle, jolloin hip hop ja rap-musiikki saivat alkunsa New Yorkin Bronxissa. Hip hop -tähdet ottivat muotifarkut omikseen, nostivat niistä esiin ikonisen väljien farkkujen tyylisuuntauksen. 

12. Katudestaque: Vastuullisuus

Farkkujen valmistusprosessissa on monta vaihetta, jotka vaikuttavat haitallisesti ympäristöön. Puuvillan viljelyyn, keräämiseen, värjäämiseen ja valmistukseen liittyy kaikkien näiden vuosikymmenten, jopa vuosisatojen, jälkeenkin yhä edelleen vakavia ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyviä huolia. Valmistajat ovat suuren haasteen edessä myös muun muassa siinä, että yksien farkkujen valmistamiseen voi kulua jopa 10 000 litraa vettä. 

13: II ala: Kestävä kehitys

Nykypäivänä farkkujen innovaation kärkenä niiden suunnittelussa ja tuotannossa ovat ennen kaikkea kestävä kehitys ja vastuullisuus, jotka ovat vaateteollisuudessa vallitsevia trendejä. Kuluttajat vastaavat haasteeseen nykypäivänä usein kierrättämällä, tuunaamalla ja muuten uudelleen hyödyntämällä denimmateriaalia, joka parhaimmillaan kestää käyttäjältä toiselle ja käyttötarkoituksesta toiseen. 

Ala das Baianas – baianaryhmä:  Rock, rauha ja rakkaus
Kuva: Mika Sipura

Samba de Enredo

Säv: Julio Pagé, San: Venla Halme, Riikka Havela, Samuli Häyrynen, Mari Jokinen,
Janne Kesäniemi, Marika Kivipelto Sov: Samuli Häyrynen, Janne Kesäniemi
Puxadora: Marjo Tuomimäki

Farkku – Vaatteet On Mun Aatteet

Roseira kertoo farkun tarinaa
Se kansat yhteen kokoaa
Tyyli jossa mansen jengi bailaa
Kankaisin merkein ja paljetein helmin
Vaatettansa voi koristella aatettansa
puolustaa
Ainutkertaisuutta korostaa

Matkassa merenkävijöiden
Levis yli valtamerten
Viitoittaja muodin kapinan ja tasa-arvon
Farkuissa nähdä sai ensikertaa naiset
kaksilahkeisina

Ota mukaan kitara, tänään soi rock’n roll
Rauhasta laula hippi mää oon
Näissä riimeissä rapin nyt denim repeää
Sanan voima mielen räjäyttää

Ei, ei unohtua saisi alku kankaan
Poimi kahlehditut kädet mukaan matkaan
Kukan puuvillan valkoisen
Indigon lehdistä saa kangas värin sinisen

Huoli on meillä suuri luonnosta
Farkku paljon kuluttaa
Täytyy ratkaisuja löytää luovuudesta

Huomisen
Millaisen tahtoisit
Aatteesi sua, ohjaa!

Laulaa Roseira,
Kun surdon rytmi valloittaa näin sydämen.
Ja unelmia pinkki-hopeisia
Farkuissa me ollaan kaikki voittajia

II ala: Kestävä kehitys
Kuva: Mika Sipura