2011

Renessanssin lahjat – pyrkimys kauneuteen, luottamus omiin kykyihin ja usko parempaan ihmisyyteen

Johdanto

Roseira johdattaa kesän 2011 karnevaaleilla katsojat renessanssin maailmaan. Roseira nostaa kulkueessaan esille aikakauden keskeisiä piirteitä, jotka ovat välittyneet aina nykypäiviin asti. Kauneuden ihannointi, täydellisyyden tavoittelu, usko kehitykseen – kaikki nämä ajatukset ovat meille tuttuja, mutta renessanssin aikaan ne olivat tuoreita ja käänteentekeviä. Renessanssista syntyi myös humanistinen ajattelu, jonka suurimpana lahjana olemme saaneet ihmisarvon.

Abre alas – 1. lavastevaunu: Renessanssikaupunki
Kuva: Mika Sipura

Enredo

Pimeän keskiajan jälkeinen uudelleensyntyminen eli renessanssi herätti ihmishengen horroksesta. Renessanssi oli ajatus- ja tunne-elämältään uudenlainen aikakausi. Eurooppalaiset ihmiset olivat eläneet vuosisatoja katolisen kirkon piirissä, mutta 1400-luvun Italiassa elämänasenne muuttui melkein puhtaasti maalliseksi. 

Ennen löytöretkiä, niin kauan kun kauppa keskittyi Välimerelle, olivat Italian kaupungit Euroopan kaupungeista suurimpia ja vilkkaimpia. Niissä hyvinvoivat kauppiaat hankkivat omaisuuksia liiketoimillaan. He lainasivat rahaa paaveille ja ruhtinaille ja rikastuivat entisestään. Koska kaupungit hallitsivat omia alueitaan, kauppiaat pystyivät hankkimaan niissä myös poliittista valtaa: he ostivat virkoja, harjoittivat julkista anteliaisuutta ja nauttivat sen takia myös kansansuosiota. Tietyt kauppiassuvut, maineikkaimpina Medicit ja Sforzat, nousivat itse hallitsemaan ruhtinaina. Heidän keräämien valtavien omaisuuksien avulla pystyttiin rahoittamaan kaikki ne rakennusprojektit ja taideaarteet, joista aikakausi on tunnettu. Vaurauden tuoman mahdin kääntöpuolena olivat jatkuvat kahakat ruhtinaiden välillä, kun he pyrkivät laajentamaan valtaansa toistensa kustannuksella. 

Renessanssin henkinen pohja syntyi, kun antiikin sivistyksestä kiinnostuttiin uudelleen. Myös ihanneihmisen malli löydettiin antiikista. Humanisteiksi itseään kutsuva joukko tutkijoita halusi vapautua kirkon, ruhtinaiden, luostareiden ja hovien holhouksesta. He alkoivat korostaa ihmisen saavutuksia ja mahdollisuuksia, eivätkä enää nähneet ihmiselämää ensisijaisesti valmistautumisena tuonpuoleiseen. He alkoivat kirjoittaa teoksiaan klassisella latinalla antiikin tyyliä mukaillen. He omaksuivat myös roomalaisten tavan pukeutua, puhua ja käyttäytyä. Tavallinen kansa teki tietysti pilkkaa heistä, mutta vähitellen humanismin ihanteet ja arvot levisivät laajemmalle ja koko eurooppalainen eliitti halusi humanistisen sivistyksen.

Luonnonmukaisuuden, kauneuden ja täydellisyyden ihannointi  

Uudelle henkiselle ilmapiirille oli ominaista kiinnostus ulkoiseen todellisuuteen.  Antiikin innoittamana kuvataiteissa palattiin luonnonmukaisuuteen: taiteilijat kuvasivat kohteitaan sellaisina, kuin he ne näkivät. Keksittiin perspektiivi, jolla saatiin aikaiseksi syvyysvaikutelma, ja maalaukset muuttuivat todentuntuisiksi. Myös tapa esittää kohdetta muuttui. Enää ei maalattu pelkästään ylhäisiä henkilöitä ja juhlallisia historiallisia tapahtumia kuten keskiajalla, vaan maalausten ihmiset olivat omassa ympäristössään – esimerkiksi kotonaan – ja elivät omaa aikaansa. Vaikka aihe saattoi olla antiikista tai raamatusta, kuvattavat saattoivat olla renessanssiajan merkkihenkilöitä tai aivan tavallisia ihmisiä. Sen sijaan, että taiteella sisällöllisesti oltaisiin pönkitetty hierarkioita ja valtaa, kuvattavasta kohteesta tuli itsessään tärkeä: ylhäisönainen voitiin kuvata Venuksena ja tavallinen maalaistyttö Madonnana. Jos kuvattava kohde oli kaunis, se kannatti ikuistaa sellaisenaan, luonnollisena.

Renessanssin ihanneihminen oli täydellinen niin henkisesti kuin fyysisesti – hän oli sekä viisas että kaunis. Taideteoksissa ulkoinen kauneus symboloi sisäistä kauneutta, ja sisäinen kauneus kuvattiin ulospäin heijastuvana tasapainoisuutena ja harmoniana. Siksi taide renessanssin aikana kehittyi kahdella tapaa täydellisyyttä korostavaan suuntaan. Ensinnäkin haluttiin synnyttää entistä etevämpää ja parempaa taidetta kuvaamaa tätä täydellistä olentoa, joten maalaustekniikka kehittyi. Toiseksi ei riittänyt, että maalaus oli taidokas ja vastasi pikkutarkasti kohdettaan, vaan tavoitteena oli saada aikaan ihanneihmisen kuva, jolloin kuvattiinkin jo ideaa eikä luonnollista kohdetta. Yhtä renessanssiajan rakastetuimmista taidemaalareista, Rafaelia, pidettiin suorastaan luontoäidin kilpailijana, niin täydellisen kauniita olivat hänen Madonnansa.  

Luottamus omiin kykyihin ja maailmankuvan muutos

Renessanssiaikana ihmisen persoonallisuuden monet puolet pääsivät kehittymään. Nykyään puhutaan erityisistä renessanssi-ihmisistä, jotka olivat lahjakkaita niin taiteissa kuin tieteissä. Omana aikanaan tällaista monilahjakkuutta ei pidetty ihmeellisenä, sillä taide ja tiede eivät olleet vielä eriytyneet nykyisellä tavalla, vaan niitä pidettiin itseilmaisun eri aspekteina.  Kun älyllinen uteliaisuus oli vihdoin sallittua, se kohdistui lähes kaikkeen mahdolliseen. 

Kun käsitystä tieteestä laajana itseään täydentävänä ja korjaavana tiedon varastona ei vielä ollut, tehtiin vain erillistä tutkimusta. Renessanssin aikaan harjoitettiin esimerkiksi käytännön algebraa, geometriaa, astronomiaa, astrologiaa ja alkemiaa. Se, mitä nykyisin pidetään huuhaana, oli iloisesti sekaisin nykyaikanakin hyväksyttävän tutkimuksen kanssa. Kun asioihin alettiin suhtautua analyyttisemmin, ilmiöitä alettiin tutkia kokeellisesti. Tehdyistä havainnoista muodostettiin teorioita, joita sitten testattiin ja sovellettiin käytäntöön. Esimerkiksi Leonardo da Vinci tarkkaili lintuja ja pyrki lentokoneessaan jäljittelemään niiden lentoa. Hän tutki myös ihmisen anatomiaa tekemällä ruumiinavauksia halutessaan ymmärtää paremmin ihmiskehon toimintaa.

Renessanssin tutkimuksen ansio oli sen käytännöllisyydessä: tiedemiehet kehittivät erilaisia menetelmiä ja koneita helpottamaan työntekoa ja ihmisten elämää. Muun muassa rukki, silmälasit, vaunujen kääntyvä etuakseli, kello ja masuuni ovat renessanssin tuotteita. Moni uusi teknologia mahdollisti uusien havaintojen teon, jotka taas muokkasivat ihmisten maailmankuvaa. Esimerkiksi kartografian kehitys mahdollisti purjehtimisen Atlantin yli, jolloin löydettiin uusia alueita ja tieto maailman pallonmuodosta alkoi levitä.  Kun vielä Johan Gutenbergin kehittämä kirjapaino levitti tehokkaasti tietoa, on selvää miksi renessanssi loi uutta luottamusta ihmisen kykyihin ja mahdollisuuksiin. 

Asioiden kääntöpuoli ja humanismin perintö, usko parempaan ihmisyyteen

Renessanssiajan ajattelutavat veivät uusille urille koko länsimaisen kehityksen. Syntyi individualistinen ihminen, joka luotti omiin kykyihinsä luoda uutta kaikessa ja kaikkialla. Kun tämä ihminen voimansa tunnossa yhdisti halunsa hallita luontoa ja uuden maailman rajattomilta tuntuvia resursseja, syntyi kulttuuri, joka ei tuntenut rajoja sen enempää luonnon kuin toisten ihmisten hyväksikäytössä.     

Humanismin ihanne – viisas, oikeamielinen ja hyvä ihminen – oli varmasti harvinaisuus myös renessanssin aikaan. Amerikan valloituksen ja orjakaupan raakuudet olivat omiaan kehittämään humanismia eurooppalaisena vastarintaliikkeenä, jonka keskeinen ajatus oli ihmisen arvo ja henkisen kulttuurin arvokkuus. Tuskin mikään muu olisi voinut luoda sellaista kaikupohjaa ihmisarvon syntymiselle, kuin jokapäiväiset olosuhteet, joissa tätä ihmisarvoa jatkuvasti poljettiin.    

Kun renessanssi-ihmiset oman aikansa hengen mukaisesti pyrkivät hallitsemaan kaiken tiedon ja taidon, he ohjasivat kehityksen kohti yksilökeskeisyyttä. Silti humanistisen ajattelun kautta myös yksilökeskeisyys saa positiivisia piirteitä, koska sen mukaan jokainen ihminen voi kehittää itseään henkisesti. Renessanssihumanistit muistuttavat meitä siitä, ettei ole aidompaa kauneutta kuin viisaus.  Ihmisen ulkonäöllä ei lopulta ole merkitystä, se mikä merkitsee, on sisällä. Luonnollisena olet kaikkein kaunein.

Ala Täydellisyys
Kuva: Mika Sipura

Kulkueselvitys

1.Comissão de Frente – etujoukko: Uudelleensyntyminen
Renessanssin aikana korostetaan eroa keskiajan ajatteluun. Syntyy käsitys pimeästä keskiajasta, johon renessanssi tuo valon.

2. Porta Bandeira & Mestre Sala – ensimmäinen lipunkantajapari (eivät kuvita kulkuetta)

3. Abre alas – 1. lavastevaunu: Renessanssikaupunki
Paavi ja ruhtinas taistelevat vallasta. He pyrkivät kansan suosioon korealla ulkomuodolla ja anteliaalla käytöksellä.

Nokkela ja akrobaattinen hovinarri viihdyttää hallitsijoita. Hän on jäänne varhaisemmilta ajoilta: ihmisen ja eläimen välinen rajahahmo.

Ahkera kansa on täyttänyt kaupungin torin. He joutuvat taipumaan hallitsijoiden tahtoon, mutta maallistunutta munkkia ja hienostelevia humanisteja he pitävät pilkkanaan.

4. Ala das Baianas – baianaryhmä: Kauppiaat
Kauppiaat luovat vaurauden, jolle renessanssin laaja-alainen kehitys perustuu. Varakkaimmat kauppiaat alkavat hallita omia kaupunkejaan ruhtinaina.

Renessanssitaide

5. Katudestaquepari: Harmonia
Taideteoksessa ulkoinen ja sisäinen kauneus ovat tasapainossa.

6. Äiti-lapsi-ala: Luonnonmukaisuus
Taiteilijat kuvaavat kohdettaan sellaisena kuin sen näkevät. Yksi suosituimmista aiheista on Madonna ja lapsi. Erona aikaisempaan on, että nyt äiti näyttää tavalliselta naiselta, ja lapsi normaalilta lapselta lapsen puuhineen. 

7. Ala Täydellisyys
Öljyvärit ja perspektiivin keksiminen mahdollistavat kuvattavan kohteen täydellisen toistamisen.

8. Ala das Passistas – soolotanssijat: Kauneuden ihannointi
Tavallisista luonnonmukaisista naisista luodaan taiteessa täydellisen kauniita. Kohteen tarkka jäljentäminen ei enää yksin riitä.

9. Ala da Bateria – rumpuryhmä: Yleisnerot
Renessanssin aikaan elää useita yleisneroja: arvostettuja, oppineita ja intellektuelleja. He hallitsevat poikkeuksellisen laajat tiedot ja taidot niin taiteesta kuin tutkimuksestakin.

10. Melodiaosasto (eivät kuvita kulkuetta)

Renessanssitutkimus

11. Katudestaquepari: Alkemia ja Anatomia
Alkemia kulkee kemian, anatomia lääketieteen ensiaskeleita. Molemmissa nykymittapuulla järkevä tutkimus ja huuhaa menivät iloisesti sekaisin.

12. Ala das Crianças – lapsiryhmä: Uteliaisuus
Ihminen saa viimein olla utelias kuin lapsi. Hän tutkii ympäristöään, keksii ja kokeilee uusia keinoja toteuttaa ajatuksiaan. 

13. Porta Bandeira & Mestre Sala – toinen lipunkantajapari (eivät kuvita kulkuetta)

14. Ala dos Jovens – nuorten ala: Uudet kartat
Kartografian kehitys on edellytyksenä löytöretkille. Löytöretket tuovat tiedon uudesta mantereesta, ja maailmankartat saavat uuden sisällön.

15. Ala Kirjapainotaito
Kirjapainot ovat ratkaisevassa asemassa tiedon ja uusien ajatusten levittämisessä.

Humanismin perintö

16. Katudestaque: Kehittyvä yksilö
Humanistit uskovat yksilön kykyyn kasvaa ja kehittyä. 

17. Alegoria – 2. lavastevaunu: Kauneus, viisaus ja henkinen hyvinvointi
Botticellin Venus on aikansa kauneusihanne. Venuksen syntymä -teokseen sisältyy myös henkinen sanoma: renessanssin Venus on paitsi aistillisen rakkauden myös rauhan, humanistisen viisauden ja kauniin, tasapainoisen elämän symboli.

18. Velha Guarda da Roseira – Roseiran vanha kaarti (eivät kuvita kulkuetta)

Ala dos Jovens – nuorten ala: Uudet kartat
Kuva: Mika Sipura

Samba de Enredo

Sanat: Hansu, Sipe, Lotta, Lissu, Tuomas, Pirzu, Hannu, Miia, Enni, Tarja, Liisa Cavaquinho, Makão
Säv. Liisa Cavaquinho, Makão

Renessanssin lahjat

Uusi
tieto herättää antiikin,
syntyy moderni kulttuuri
Nykysivistys kohoaa.

Kehittyy
viisaus ihmisyys kauneus
Humanismi valloittaa
tutkimus kukoistaa.

Hurmaa ihmisen, työt suurten mestareiden
Niin valloittavaa, hehkuvaa on jälki siveltimen.
Herää unohdettu antiikki.

||: Synnytään karnevaaliin uudestaan
Ja kirjat historiaan aukaistaan
Käydään tanssiin, renessanssiin
Luo bateria samban anatomian :||

Nyt vaihtuu vuosisadat,
loppuu synkät ajat
herää keskiajan horroksesta
Eurooppa syttyy loistoon uudelleen.

Näin tutkin, opin – elämää
karttapallo ohjaa etsijää
Ei taivaskaan oo rajana
Roseira tulee, aukee uusi maailma

||: Pinkkiä ja hopeaa
On mun sydämein kokonaan
Tätä tunnetta huumaavaa
kutsun kaikki tänään juhlimaan :||

Alegoria – 2. lavastevaunu: Kauneus, viisaus ja henkinen hyvinvointi, päädestaque Venus
Kuva: Mika Sipura