2008

Tuli irti!

Enredo

Taivas lyö tulta pohjoisen Roseira-heimon yläpuolella. Heimon myyttisessä menneisyydessä tulikettu juoksee pitkin narskuvia pakkashankia, sen häntä viistää kovaa lunta ja nostattaa taivaalle kipinöitä. Sen kyljet hankaavat tuntureita vasten ja taivaalle lennähtävät tulet yltyvät loimuamaan: pohjoisen taivaan valaisevat taivaanvalkeat, revontulet.

Tuliketun hännästä lähti myös se inspiraation kipinä, joka sytytti Roseiran liekkeihin: Vuoden 2008 karnevaaleilla sambaheimo Roseira tanssii šamanistista sambatanssia, ja päästää Espalla tulen irti! Kun olemme tulta, meissä on energiaa, olemme täynnä elämän intohimoa, lämpöä ja rakkautta. Tuli saa meidät liikkeeseen, se sytyttää sydämiimme batucadan kuuman rytmin, ja saa rakkautemme sambaan roihuamaan!

Tämän vuoden karnevaalikulkueessa Roseira antaa palaa: kerromme siitä, kuinka tulen myötä saimme lämmön, valon ja mahdollisuuden kulttuuriin. Tuli yhdistää ihmisiä kivikaudesta nykyaikaan. Suhteessa tuleen voimme matkata aikojen halki, palata esi-isiemme aikoihin, jolloin elävä tuli toi lämpöä ja turvallisuutta ihmisasumuksiin, mutta herätti myös haltioitumisen, kunnioituksen ja jopa pelon tunteita. Kun tuijotamme tuleen, pintaan nousee muistijälki toisista tulista toisina aikoina, kun ihmiset ovat istuneet tulen ääressä ja lumoutuneet liekkien taianomaisesta leikistä. Olemme siis kaikki yhtä tulen heimoa!

Missä ihmiset ovat olleet yhdessä, siellä on kerrottu tarinoita siitä, kuinka saimme tulen. Alun perin ei ollut lainkaan itsestään selvä, että tuli kuuluisi ihmisille. Tulen hankkiminen vaati erityisiä ponnisteluja ja uhrauksia. Usein sen saamiseen jouduttiin käyttämään jos jonkinlaista vippaskonstia, sillä tuli oli ensin jumalten ja haltijoiden omaisuutta.   

Selkupit asuvat nykyisellä Pohjois-Venäjällä, ja he kertovat tarinaa miten ”seitsemän ihmissukua” oli menettää tulensa: Kipinä lensi nuotiosta lapsen rinnalle. Lapsi alkoi itkeä, ja äiti ryhtyi haukkumaan tulta: ”Mitä sinä teet? Minä ruokin sinua, mutta sinä poltat minun lastani? En enää ruoki sinua, vaan hakkaan sinua kirveellä, kastelen vedellä ja sammutan sinut!” Äiti sammutti tulen, mutta samalla sammuvat koko kylän tulet. Äiti oli loukannut tulessa asuvaa pientä eukkoa, tulen emäntää. Kun emäntää pyydettiin sytyttämään tulet uudelleen, hän vaati äidin lasta itselleen: ”Minä hankin teille tulta hänen sydämestään. Tulette vaalimaan tultanne, kun muistatte että se on peräisin teidän poikanne sydämestä!” Äiti antoi poikansa. Näin ihmissuvut saivat tulen takaisin, ja tarinan kuulija oppi tulen arvon.

Antiikissa kerrottiin tarinat, joista syntyi käsitys tulesta inhimillisen kulttuurin merkkinä, ihmisen hengen symbolina. Prometheus auttoi ihmisiä huijaamaan Zeusta palvontamenoissa: Zeukselle uhrattiin härkä, ja Zeus sai valita kahdesta uhrista, pinosta lihaa, joka on kätketty vatsalaukun sisään, ja luukasasta, joka on peitetty rasvalla. Zeus kyllä näki, että häntä yritettiin huijata, mutta valitsi silti rasvaisen luukasan ja ihmiset saivat pitää lihat. Rangaistus oli kova: Zeus otti ihmisiltä pois tulen, jotta ihmisten täytyisi syödä lihansa raakana. Ovela Prometheus piti paljon ihmisistä, ja päätti korjata tilanteen. Hän varasti tulen, ja toi sen Olymposvuorelta salaa ihmisille. Kun varkaus huomattiin, rangaistus kohdistui Prometheuksen: hänet kahlittiin Kaukasus-vuoristoon, ja joka päivä kotka repi hänen kylkensä auki ja nokki hänen maksaansa. Mutta ihmiset saivat pitää tulensa. Enää tuli ei merkinnytkään vain keinoa kypsentää ruokaa ja lämmittää asumuksia, vaan symbolista irrottautumista jumalista, itsenäistymistä, mahdollisuutta kehittyä ihmisenä ja kehittää inhimillistä kulttuuria.

Silti tulen sytyttäminen oli ennen vaikeaa ja sen ylläpitäminen vaivalloista, ja siksi kotiliettä vaalittiin ja kunnioitettiin. Kotilieden jumalattaresta Hestiasta eli Vestasta kerrotaan, että hän jätti Olympoksen asuakseen ihmisten kanssa, koska piti ihmisistä niin paljon. Ei ihme, että ihmiset kokivat olevansa hänen erityissuosiossaan ja palvoivat häntä, onhan kotilieden lämmöllä ja liedellä valmistetulla ruualla mitä tärkein rooli ihmisten elämän ylläpitäjänä. Eikä ruoka pidä meitä ainoastaan hengissä, se antaa myös ”hengenravintoa”: ruualla säilytetään ja luodaan kulttuuria.

Vanhoissa kertomuksissa tulen käsittelyllä ja ympäristön muokkaamisella tulen avulla oli myös oma osansa. Kaskeaminen ja taonta olivat tärkeässä asemassa kalevalaisissa tarinoissa, suomalaisten alkumyyteissä. Aikojen alussa kun Väinämöinen yritti ensimmäistä kertaa saada viljan siemenet itämään, ei se onnistunut ennen kuin hän kaatoi metsän ja sytytti sen kaskeksi palamaan. Vain kaski oli tarpeeksi hedelmällinen maaperä maanviljelykselle vastasyntyneessä maailmassa. Seppo Ilmarisella oli taitavana takojana lähes maaginen kyky muokata tulen avulla materiaa, puhaltaa henki kylmään aineeseen. Hänenkin tarinassaan käydään rajanvetoa jumalallisen ja inhimillisen tulenkäytön välillä: vaikka Ilmarinen oli ollut mukana takomassa taivaankantta, ei hän saanut lietsottua tekemäänsä kultaiseen neitoon inhimillistä elämää ja lämpöä. Mutta ihmisille hän loi ahjossaan Sammon, voiman ja menestyksen lähteen, joka rikkoutuneenakin toi hyvinvointia ympäristölleen. Sillä vaikka ryöstetty Sampo päätyi pirstaleina aaltojen kätköihin, meren tyrskyt työnsivät osan palasista mantereelle. Ja siinähän oli suomalaisille ”alku onnen ainiaisen”!

Tulessa on yhä vanhojen tarinoiden myyttistä voimaa. Symbolisella tasolla käytämme sitä vaikkapa kuvailemaan sisäistä paloamme. Kun inspiroidumme, saamme kipinän, joka saa meidät motivoitumaan ja toimimaan. Rakastuessamme olemme tulta kiireestä kantapäähän, intohimomme on polttavaa, ja rakkauden roihutessa saatamme vaikka tulistua välillä toisillemme! Joku voi kerätä tulisia hiiliä toisten pään päälle, tai peräti leikkiä tulella. Tulenpalavalla kiireellä lähtevällä voi miltei nähdä lieskat peffan alla. Tulen voimaan ja dynaamisuuteen viittaavia sanontoja löytyy lukemattomia. Ja jos et halua tyytyä pelkkään symboliikkaan, voit ilmaista itseäsi ja aikaansaada näyttävän esityksen käyttämällä pyrotekniikkaa!

Se on selvää, että tulen taikapiiriin palaamme aina vain uudelleen. Tuijotamme tuleen, annamme sen lumota, synnyttää positiivisia tunteita lämmöstä, turvallisuudesta ja rakkaudesta. Pohjoismaiden ulkopuolelta juhannuksen juhlinta on hävinnyt, mutta me vietämme yhä kesäpäivän seisauksen juhlaa, jossa auringolle annetaan lisävoimaa polttamalla kokkoja, juhannustulia. Olemme kaikki riippuvaisia energiamme lähteestä, taivaan suuresta tulipallosta, ja siksi keskikesän suurta karnevaalia vietetään yhäkin juhlien valon ja lämmön hedelmällisiä voimia.

Siis tulta päin, kohti keskikesää ja karnevaaleja! Tuli irti, Roseira, tuli irti!

Ala da Bateria – rumpuryhmä: Ilmarinen ja Sampo

Kulkueselvitys

1. Comissão de Frente – etujoukko: Tulikettu ja revontulet

Talvisia hankia pitkin juostessaan tulikettu iskee hännällään lumen pinnasta kipinöitä taivaalle. Pohjoinen sambaheimo Roseira näkee ensimmäiset pinkit revontulensa.

2. Katudestaque: Inspiraatio

Ketun hännästä karkaa kipinä, inspiraatio, joka sytyttää Roseiran liekkeihin. Se on kulkueemme ”irti päässyt tuli”, joka antaa energiaa ja synnyttää oivalluksia. Se saa meidät sambaamaan ja nauttimaan elämästä!

Destaque Inspiraatio liikkuu vapaasti koko kulkueen pituudelta

3. I Abre ala – 1.lavastevaunu: Prometheuksen varkaus

Prometheus varastaa Olymposvuoren jumalilta tulen, ja salakuljettaa sen ruusun sisällä alas ihmisille. Primitiivit juhlivat Prometheusta sankarinaan, mutta jumalat eivät jätä rikosta kostamatta: Zeuksen kotkat väijyvät jo saalistaan. Prometheuksen avulla ihmiset saavat pitää tulen ja syödä ruokansa kypsytettynä. Näin kulttuuri kehittyy, ja kultivoidut bailaavat terveinä ja hyvin ravittuina! Tuli tuo siis mukanaan hyvinvointia, seurallisuutta ja iloa!

Päädestaque Prometheus, sivudestaquet Kotkat, muut bailaajia.

4. Ala das Baianas – baianaryhmä: Kotilieden vaalijat

Keittiö ja sen tuli ovat kodin sydän. Kotiruuan ystävät palvovat yhä Hestiaa, joka auttaa pitämään lieden tulta yllä. Ruoka luo sillan ihmisten välille, toisiin on helppo tutustua hyvän aterian ääressä. Lisäksi kulttuurit säilyttävät omaleimaisuuttaan ruokakulttuurissa.

5. Katudestaque: Tulitikkuaski ja tulitaiteilijat: Tulitikut

Tulukset, tulitikut, sytkäri – ihminen on lähes jumalan kaltainen omistaessaan tulentekovälineet.

Destaque ainoastaan Tulitikkuaski, Tulitikut bailaajia. Esiintymisen luonteen takia tulitaiteilijoiden puvuissa ei ole sulkia ja puvut ovat muutenkin niukempia kuin sambapuvut.

6. Ala Metsäpalo

Hybristä seuraa Nemesis: jos ihminen uskoo olevansa kuin jumala, kohtalo palauttaa hänet ruotuun. Tulitikkuleikit ovat vaarallisia, irti päästetty tuli on vaikea taltuttaa. Ennen metsäpalot olivat osa metsän luontaista uusiutumista, ja metsän polttaminen kaskeksi oiva maanparannusmenetelmä. Nykyään metsäpaloa pidetään lähinnä omaisuuden menetyksenä ja luonnonkatastrofina. Metsäpalot syttyvät usein ihmisten huolimattoman tulenkäytön tai ilkivallan seurauksena.

7. Ala das Passistas – soolotanssijat: Ahjo
Kun samba-ahjoa lietsotaan musiikilla, se alkaa hehkua. Taottaessa metallin ja tulen kipinät sinkoilevat sähäkästi!

8. Ala da Bateria – rumpuryhmä: Ilmarinen ja Sampo

Ilmarinen taikoo: valmistuu uusi Sampo, ”kirjokansi”, joka jauhaa tulista batucadaa loputtomiin.

9. Melodiaosasto (eivät kuvita kulkuetta)

10. Katudestaque: Palava rakkaus

Palava rakkaus tekee elämästämme loistavan aktiivisen ja värikkään. Myös tuliseen tanssiin antaudutaan tunteella, leiskuvin värein, rakkaudella!

11. Ala Tulenpalava kiire

Karnevaaliaika on nykyaikaa: kaikilla on tuli pyrstön alla. Tulen antamalla energialla olemme myös motivoituneita, rohkeita, toimeliaita, ja saamme kaiken ajoissa valmiiksi!

12. Porta Bandeira ja Mestre Sala – lipunkantajapari (eivät kuvita kulkuetta)

13. Katudestaque: Tulen emäntä

Tulen emäntä pitää huolta, ettei tuli sammu sambistan sydämestä.

Tulen emäntä destaque on lapsiryhmän esitanssija. Hän voi tanssia myös lasten joukossa innostamassa heitä.

14. Ala das Crianças – lapsiryhmä: Tuli sydämessä

Tarinan mukaan ihmissuvut oppivat arvostamaan tulta, kun tuli sytytettiin esi-isän sydämestä. Sambistan sydän syttyy batucadasta, ja sambaheimo roihuaa sambatanssissa!

15. Alegoria – 2. lavastevaunu: Keskiyön aurinko ja juhannuskarnevaalit Pohjolassa

Kaiken elämän energia, aurinko, on tulta. Tulella uskotaan olevan maagisia ominaisuuksia: kesäpäivän seisauksen aikoihin aurinko on voimakkaimmillaan, ja juhannusyönä tehty taika tehoaa vahvimmin. Koivujen katveessa auringonpalvojat tanssivat hiekkarannalla paljain jaloin. Juhannustulien loimu vahvistaa keskiyön auringon voimaa. Virvatulet leimuavat sinisinä ja vihreinä paljastaen samba-aarteen!

Päädestaque Keskiyön aurinko, sivudestaquet Auringonpalvojat, muut bailaajia.

Ala das Passistas – soolotanssijat: Ahjo

Samba de Enredo

Tuli irti!

Ei tunnu pakkanen
Kun revontulet taivaiden
Tuliketun hännästä loimuaa
Taivas pinkki lumoaa
Kutsuu mukaan sambaheimon
Kanssamme laulamaan

Tanssimme voittoon
tuli pyrstön alla
aamunkoittoon
Roseiran lailla bailaamalla,
Voittamalla!

Rakkaus pinkkiin hopeaan
Saa mut samba no pé:aan
Bateria meille rytmin antaa!

Sielun makiaa, Hestia tarjoaa
Sambaheimot yhteen kokoaa
Ei sammu rakkaus sambaan milloinkaan
Kun tulen irti päästää Roseira
Seppä Sammon saa batucadaa taikomaan
Se ihme nähdään tänään Espalla
Oi oi oi oi oi,
Tuli irti, Roseira
Oi oi oi oi,
Antaa palaa vaan
Sa sa sa sambaamaan
Batucadaa nyt saan
Rytmi sambamme roihuaa

Siis voittoon
Voittoon päin jälleen näin
Tanssimme tuli pyrstön alla
Roseiran lailla bailaamalla